Upi Martikainen opettaa maalausmatkalla Eläkkeellä oleva uutisankkuri on maalannut koko ikänsä

MTV3:n eläkkeellä oleva uutisankkuri Upi Martikainen on maalannut ikänsä. Maalaamiseen hänet innosti oma äiti, joka oli saanut taiteilijakoulutuksen 40-luvun Ateneumissa. 

Upi Martikainen on Lomalinjan uusi maalausmatkojen opettaja ja matkanjohtaja. Hänen ensimmäinen maalauskurssinsa Lomalinjalla suuntautuu Etelä-Ranskaan, Provenceen, St. Paul de Vencen kylään 10.–17.4.2012. Korkealla vuorella sijaitseva, maalauksellinen kaupunki on ollut iät ja ajat taiteilijoiden suosima kohde.

Upi Martikainen, miten maalaamista voi opettaa?
Käyn säännöllisesti opiskelemassa maalausta taitavien ammattilaisten kursseilla ja myös vapaamuotoisilla maalausmatkoilla.  Kokemustenvaihto samaa työtä tekevien kanssa on aina erittäin opettavaa. Joskus tarvitaan kädestä pitäen näyttämistä. Joskus perusperiaatteiden teoreettista läpikäymistä. Usein pelkästään yhdessä maalaaminen ja tulosten vertaileminen on hyvin opettavaa.  Maalaaminen, myös akvarellien tekeminen, on raikastava kokemus tekijälleen:  se pakottaa ihmisen katsomaan ympäristöään omilla silmillään ja suodattamaan vaikutteet oman pään läpi, minkä jälkeen ne siirtyvät paperille tai kankaalle.  Siksi syntynyt kuva on henkilökohtaisen prosessin tulos, ei pelkkä todellisuuden jäljennös.

Oletteko opettanut aikaisemmin?
Viime kesänä vedin Otavan Opistolla viikon maalauskurssin. Sitä ennen järjestin työpaikalla yhtiön henkilökunnalle akvarellikursseja. Mukana oli aina joku alan huippuosaaja. Itse olin mukana opiskelijana ja organisaattorina.

Aiotteko itse maalata matkan aikana?
Kun ottaa tehtäväkseen ohjata ryhmää, ei ole juurikaan mahdollisuuksia omaan tuotantoon. Työ on otettava työnä ja sen mukaisella vakavuudella.  Mahdollisesti työpäivän jälkeen jäävää vapaa-aikaa voi käyttää sitten omaan maalaamiseen, mutta aloitteellisuutta se vaatii, koska päivät ovat joka tapauksessa täynnä työtä.

Oletteko ollut aikaisemmin maalausmatkalla?
Itse organisoituja maalausmatkoja olen tehnyt säännöllisesti.  Meillä on ollut taiteilijakavereiden kesken tapana lähteä kesäisin viikon